Kuulumisia

Hei, 

 
 Mukavaa loppusyksyä kaikille! 

Vähän kuulumisia tähän väliin, kesä meni aina heikosti paimennuksien suhteen kun kalenterissa oli enempi näyttelyitä yms. muita rahareikiä kertyi kiitettävästi. Syksymmällä päästiin kuitenkin taas reenailun pariin ja suuntana on ollut Karstula jonne PUM-lammaspaimennus muutti kesän aikana.  

Tahvon kanssa läysimme jälleen tekemisen ilon ja Viivi porskuttanut eteenpäin tasaisella tahdilla, kiitos Mirvan koutsauksen. Loppu vuoden paimennuskokeitakin tuli silmäiltyä ja harmiteltua ettei viimeisissä ollut tarvitsemiani luokkia, kunnes sitten Tanja huuteli matkaseuraa lokakuun kokeeseen. Siinäpä sitten revin hiuksia että uskallanko siihen yrittää ilmoittautua, riittääkö reenit vai pitäisikö suosiolla luovuttaa tavoitteesta ja palata asiaan kevään kokeissa. Sain sitten kuitenkin kaivettua rohkeuteni ja ilmoittautuminen Somerolle esikokeeseen ja 1-luokkaan lähti matkaan. Pieni jännitys tunteiden vuoristorata tulikin koettua kun ensin ei meninannut uskaltaa, sitten jo petyin että runsaan kiinnostuksen vuoksi karsiuduttiin kokeesta, mutta niimpä vaan paikat saatiin, ja siitähän se alkoi sitten taas se jännitys rundi uusiksi. 🤭 Vuoden viimeiseen PUM-cubbiin (epäviralliset kisat) osallistuttiin 1-luokan radalle ja Tahvo niissä tuli toiseksi  80/100 pistettä Viiville voitto  82/100 pistettä, toisaalta toivoin epiksistä pientä varmuutta kokeesta selviämiseen, mutta toisaalta se vain toi liudan epävarmuuksia lisää. Eniten jännitti lyökö Viivi hanskat tiskiin jos reagoi minun jännittämiseen, muutenkin ohjaaja herkkänä otuksena.   

16.10 tuo koe sitten koitti, aamu oli varsin ankea, herätys kello kolme yöllä ja vesisateen läpi aamuksi Somerolle. Onneksi oli sitä matkaseuraa! Päivä oli jokseenkin harmaa, lähes koko ajan vähintään tihkutti vettä, ellei ihan kunnolla satanut, vain pienen hetken oli kuivempaa mutta sitten tuuli senkin edestä. Tuomarina meillä oli Annika Keto. Luokat menivät kolmosesta alaspäin, eli meidän koirat olivat iltapäivän viimeisten joukossa ja saimme nauttia koko päivän ei niin hyvästä säästä, mutta saimme seurata huikeita koirakoita. Tahvon luokassa oli 7 koirakkoa, Viivi oli viimeisenä yksin esikokeessa. Edelleen olen ihan kamala jännittämään, vaikka ajattelin että viime vuoden kokemus helpottaisi kummasti tätä kertaa. Vasta Tahvon radan jälkeen oli hetken aikaa pieni voittaja fiilis, että jäin tosiaan henkiin ja jännittäminen vähän laantui ja oli helpompi lähteä Viivin kanssa radalle.  

Tahvolla oli onnekseni työhousut jalassa pellehousujen sijaan radalle mennessä, tokihan hauskuuttaa ihan vaan olemalla Tahvo, mutta työhousu moodissa myös ne hommat sujuu, silleen suurin piirtein ainakin. Rata soljuikin kohtuu hyvin, Tahvo oli mukana niin kuin nyt Tahvo on ja jopa liiankin hyvin minun turhan aikaiseen ennakointiin nähden. Yhden pysäytyksen pisteet meni siinä harakoille, kun en odottanut niin reipasta toimintaa, jonkun muunkin pisteen menetyksen voin ihan laskea omaan piikkiin. Kalastimme kuitenkin radalta 85/100 EH, PAIM-1, tuloksen, joka oli reilu parannus esikokeen pisteisiin ja myös PUM-cub-pisteisiin ja kun jäi vielä tunne, että parantamisen varaa olisi ollut niin en voi olla kuin hyvin tyytyväinen. Sijoitus toki lopulta oli 6/7 mutta sillä ei meille merkitystä, kisaamme vain itseämme vastaan.  

Viivin kanssa pellolle mennessä satoikin hyvin ravakasti ja ajatus oli reippaasti puskea vaan rata läpi. Viivi läksi onneksi hyvin matkaan, ja Viivin vahvuus kuljetus kyllä tuli hyvin esiin, jopa vähän joutui jarrutella, vaikka reippaasti halusin itsekin sieltä pois. Pysäytys jännitti, miten saan irti Viivin lampaiden takaa, mutta kyllä sekin vaan jotenkin meni ja ihmeen paljon pisteitä saatiin. Viivin tulos oli 93/100 ERI ja PAIM E plakkarissa. Wuhuu siitä on hyvä jatkaa reenailua ja kohti 1-luokan kokeita!  

Näyttelyitä ei enää näin syksystä montaa ole, mutta vuotuinen Seinäjoen Kv tuli käytyä ja treffattua Rekkua (U.Vuotson Vonkale). Siskonsa oli minulla mukana matkassa. Sisaruksilla oli vähän karvat pöllähdelleet Minnillä niin paljon, että paljoa ei jäljelle jäänyt ja Rekulta oli iloisesti irtoamassa. Tuomarina meillä oli Erna-Britt Nordin ruotsista. Rekku sai AVO H:n tuomarin mielestä “liikaa painoa” -noo sattuuhan näitä, seuraaviin sitten paremmissa missin mitoissa. Minni piksuissaan sai mukavan arvostelun ja VAL ERI 3 tulokseksi. Juoksuja jäämme Minnin kanssa odottelemaan. Seuraaviin kehiin mukaan lähtee veteraani, joka kerennyt jo vähän turkkia kasvatella takaisin.  

Saimme myös mukavia uutisia, kun Annakaisa käytti Kajan (U. Angelin Akka) läpivalaisussa. Kaja sai varsin hienot tulokset: selkä ja kyynärät täysin terveet ja lonkatkin B/B -Kiitos paljon Kajan tarkkaamisesta!!! 

Muuta kuulumisia tasaiseen arkeen ei ole oikein osunut, kuin sydämen tykytyksiä aiheuttanut Saagan hammasputsista kotiutuminen turhan unisena, joka sai huolestumaan, meinaako herätäkään. Onneksi sain tausta tukea ja virkosi siitä ahkeralla kääntelyllä. Saaagalle jäi vielä operoitava hammas, joten toivottavasti ensikerralla heräily sujuu paremmin. Syksyn juoksu ruljanssia tässä tosiaan odotellaan ja että viimeisetkin irtokarvat laskeutuisivat lattiaan imuroitavaksi. Kura aikakin voisi mennä sukkelaan, mutta toiveajattelua se on kuitenkin. Kellojen kääntöjen jälkeen saa vain enää haaveilla päivätyöläinen viikolla valoisista lenkeistä, joten muistakaahan kaikki ne valot ja heijastimet syksy vain pimenee!!!

Yleiskuva