Kuulumisia

Heipä hei...

Tämä emäntä piipahti vähän reissussa kera Taigan ja Tahvon. Tätä oli odotettu jo talvesta asti että päästiin akkaporukalla vähän etelänmaille kehissä piipahtamaan. Autolasti koiria ja emäntiä joista nyt erinäisistä syistä pari ei sitten kerinnytkään mukaan, mutta olihan meitä sitten lopulta 9 henkeä ja 13 koiraa kun perille päästiin ja majoituttiin mukavasti "mökkiin" joka osoittautuikin hulppeaksi huvilaksi. Druskininkai oli kohteena ja sehän sijaitsee Liettuassa aikas lähellä Puolan rajaa eli matkaan meiltäkin toista tuhatta kilometriä yhteen suuntaan. Eli pers*** oli kovilla kun sinne ajeltiin mutta olipa meillä lystiäkin. 

Näyttely on siellä vanhalla lentokentällä, julmetun kokoinen nurmialue. Eikä mikään ihan pikkunäyttely ole kyseessä eikä voinut kehiäkään todellakaan pieniksi moittia, näennäesesti vierekkäisiin kehiin oli matkaa vaikka kuinka paljon ja eripäihin kentää ihmiset ajelivat jopa autoilla. Myyntitelttoja oli koko kentän pituisesti eli rahoistaanhan siellä pääsi helposti kun innostui edullisesta hintatasosta. Druskininkai oli muutoin idyllinen kaunis pikkukaupunki jota halkoo joki ja jonka vetonauloina oli mm. iso vesipuisto ja gondolihissi jolla pääsi katsomaan maisemia vähän ylempää. Kivan oloinen paikka jonne kannattaa varata aikaa myös kehien ulkopuolelle. Ja se oleellinen asia vielä siellä on helle tähän aikaan vuodesta vaikka meille aika maltilliset luvut mittariin osuikin. 

Niin itse asiaan siis eli kehiin, Liettuassa on vielä vanhat systeemit käytössä, ei ole sa:ta ja luokka voittajat saa luokkasertit joita keräämällä voi myös valioitua, koiramäärään vedoten tänä vuonna ei myöskään ollut kirjallisia arvosteluja ja muutoinkin sai olla tarkkana mitä sai ja oltava tyrkyllä jos pääseekin vielä kehään. Osa tuomareista sanoi jotain perusteita millä sijoitti koirat tai mitä tykkäsi ja noh itsellekin indonesialainen mies mukavia(?) lätisi Taigasta muttei mitään hajua mitä, oletin että mukavia kun niin ystävällisen oloisesti hymyili ja kätteli. Tuomareina meillä oli perjantaina Boris Spoljariĉ Kroatiasta, lauantaina Jean Lawless Irlannista ja sunnuntaina Andi Hudono indonesiasta, vikan kohdalla jo mietittiin että kait se on ees googlesta katsonut rodun mutta tarkasti hän tutki koirat, mukava olisi tosin ollut saada ne arvostelut. 

Pörröjä oli kehissä se ruhtinaalliset 4 kpl, porokoiriakin pari, seurueessamme oli lisäksi mittelpitzejä, labradoreja, cavaljeereja ja yksi hovavarttikin. Vähän jouduimme sinkoilemaan kehistä toisiin kun matkaakin oli ja päälekäisyyksiä mutta hyvin me selvittiin kaikesta huolimatta, apua sai puolin ja toisin. Kiitos kaikille! Perjantaina kehät alkoivat vasta iltapäivällä ja loppuivat vasta myöhään illalla. Meidän kehä oli vasta kolmen jälkeen. Tahvo sijoittui erinomaisella arvosanalla 3. uroksissa häviten Jehnajan Humpappaalle ja Mokomalle. Taiga kisasi yksin nartuissa joten helppo homma tuomaria miellytti niin paljon että sertit ja cacib oli plakkarissa heti ekasta kehästä (tässä kehässä jaettiin myös Crufts osallistumisoikeus)  ja niitähän me lähdettiin hakemaankin. Vsp (vastakkaisen sukupuolen paras) oli sijoitus ja meillä valio-kakkua iltapalaksi tiedossa. Taigasta tuli ison sertin myötä Liettuan valio, Baltian valio ja Cacibilla päästään hakemaan kansainvälisen muotovalion arvoa, kun nyt niitä on kaksassa riittävä määrä erimaista. Eli kolme titteliä plakkarissa, kehän jälkeen valion arvon pystyi hakea paikanpäällä ja nyt ne näkyykin jo koiranetissä. Vielä kun osaa sen kansainvälisen hakemuksen rustata niin sekin tulee sitten joskus. 

Lauantaina Tahvo voitti Jehnajan Mokoman mutta hävisi edelleen Humpappaalle, Taiga uusi vsp sijoituksen ja parikilpailussa pääsimme jatkoon, mutta emme yltäneet palkinto sijalle asti. Sunnuntaina Jehnajan Humpappaa ei ollut kisaamassa ja Mokoma vei potin vuorostaan Tahvon ollen kakkonen. Vara-Cacibit saimme Tahvolle molemmilta päiviltä kotiin muistoksi käynnistä. Taiga oli jälleen vsp. Onnea Jehnajaan ja omistajille, rapsutuksia Latelle ja Urholle, tsemppistä vika cacibien metsästykseen. Meidän seurueeseen pompsahti myös toinen kansainvälinen valio onnea ystävälleni Heidille siitä ja useampia muita titteleitä onnea kaikille ja noh päästään suunittelemaan myös uusia reissuja ei niin voitokkaille, mikäs sen mukavampaa kuin päästä taas vähän reissuun ja kikattelemaan kehien reunoille. 

Kotimatka oli ihan yhtä pitkä kuin mennessäkin sitä tosin vähän helpotti yöunet Pärnussa ettei tarvinnut ajaa kaikkea kerralla, kova ikävä jo oli minun rakasta kepoa, ehkä vähän sen isääkin ja karvaisia tietysti.

 Isännän loma kun siirtyi polvileikkauksen takia eikä se ainakaan tuolle kohtaa osunut niin kotijoukoiksi jäi mun miehet. Huisin iso kiitos kuuluu Heidille kaikesta järkkäämisestä ja että huoli meidät kyytiin! Kuten myös majoituksesta kokkailusta jnee meidän seurueelle kaikki sujui hienosti. 

 Special tänksit eli kiitokset mummolle joka hoiti Hugoa 

Noh kotona odottikin juoksuinen Saaga joka joutui evakkoon pikinmiten kun kolmaskin uros pääsi ulvomaan sen perään ...

 Eli paluu arkeen oli todella paluu arkeen vouhottavat urokset ja tuo kakru joka edelleen kerkeä lirautella lattioille välillä muutenkin kuin ilopissejä, jotka nekin on kovin herkässä... Noh tästä se taas lähtee katse eteenpäin lämpimät muistot mielessä. Odotan jo taas kovasti paimennustunteja joissa oli lomatauko eikä tämän viikon treeneihin keritty reissusta ajoissa kotiin. Aavalle pitäisi myös näyttely/sosiaalistamis treenejä kehitellä, tässä jo kävimme kävelykadulla Jyväskylän keskustassa pyörimässä -noh se meni paremmin koiralla kuin kepolla joka olisi pitänyt vissiin laittaa valjaisiin myös 

 -tällaista tälläkertaa palataan taas oikein mukavaa alkanutta elokuuta kaikille! 

10. elo, 2017

0

Uusimmat kommentit

19.03 | 15:03

Hei Ritva! Teet sukututkimusta, vai mitä? Minulla on kysy...

04.08 | 19:25

Onpas komea Vonkale :) huippupoika!

15.11 | 20:29

Rekku on komea & huippupoika! Tulitte hienosti toimeen kehässä j...

16.06 | 15:50

Kiitos Niko