Kuulumisia

Tösös...

Marraskuu se sieltä pyörähti jo kalenteriin talven tuloa ei voi estää. Pientä valkoistakin ollaan jo nähty, muttei mitään sekopoltsi helpuleita ole siitä kyllä vedelty. -jos ei lasketa emäntää kun rieuhui jääkraapan ja harjan kanssa auton kimpussa manaten nytkö tätä piisaa taas 

 Kovin on ollut märkääkin, kuraiset märät koirat on ilahduttaneet päivästä toiseen -missä meidän aurinko ja pikkupakkaset on? Koiraperheen elämä on soljunut uomissaan koirilta emännän töihin lähtö sujui ihan vanhalta muistilta eikä pitkästä aikaa yövuorojen jälkeiset nukkumapäivätkään tuottaneet kummastusta.

Paimentamassa olemme käyneet nyt joka toinen viikko koska ne työt. Se e oikeastaan ole ollut huonokaan ollenkaan vaan Tahvolla on yllättävän hyvin säilynyt tatsi ja ollaan vallan edistyttykin. 

 Laitumella paimennus on jouduttu pimeyden tullessa jättämään ja kentällä ollut vähän vauhdikkaan oloista mutta ainakin mielenkiinto on säilynyt hyvin kun liikettä piisaa. Stopit on sujuneet hienosti edelleen Minnan (Mäntyranta-Mustonen) opeilla ja Virpi laitanut meille haasteita kaikenlaisia viimeksi häkitettiin lampaita (ajetiin ne karsinaan) ja taishan se jopa onnistua 

 En tiedä tuleeko meistä koskaan sen kummepia paimenia mutta on se kiva harrastus silti treenata ja välillä oppiakin jotain. 

Se on ollut taas se aika vuodesta kun pöpöt jyllää yskät ja vatsapöpöt kiertää siellä missä koiriakin liikkuu, muistetaampa pitää kipeät kotona ja olla varovaisia pentujen, vanhusten ja varsinkin tiineiden kanssa. Täytyy toivoa etei itselle tule ikävämpiä tuliaisia Jyväskylän näyttelystä ne nimittäin olisi seuraava harrastelu kohde. Mukava päästä käymään onhan ne kotikisat käytännössä. Viimeiseen asti säilyi kyllä jännitys työvuorojen suhteen pääseekö vaiko eikö pääse kehiin, mutta sielläpä nähdään lauantaina jos ei ihmeitä satu. 

 Samaa ongelmaa podetaan myös messarn suhteen, voisi piipahtaa pikaisesti jos vain vapaata sattuisi viikonlopulle. 

Näyttely kalenteria pitisikin vähän silmäillä ensivuodelle, mitä kisoja osuisi vapaille viikoille niin pääsisi harrastelemaan. Niin ja miettiä niitä Saagalle sopivia sulhoja... Ettei juoksut yllätä emäntää taas 

 ja tietty noiden junnujen luustotarkit olisi listalla hoidettavana... Jos niistä saisi sitten päiviteltävää enempi. No seuraavaksi ainakin Jyväskylän kuulumiset kehistä joten palataan silloin asiaan... Lumihepuleita toivotellen muutoin synkkään marraskuuhun meidän jengiltä! 

Yleiskuva