Kuulumisia

Terveppä taas...

Jokunen sananen viikonvaihteeksi vai miten se meni. Niin se tuo aika rientää Peikon poikaset täyttivät jo 2 vuotta, heidän isäpappansa (ja Taiga täti)  6v. Synttäreitä kun viettelivät peräkanaa 20 ja 22.2 -tosin kakkua ei emäntä leiponut puruherkkuihin oli tyytyminen. Onnea vielä Peikoille ja Peikkovuoren W-pentueelle. 

Meillä oli maanantaina jälleen jännäpäivä, "mää-päivä" eli lampaiden pariin. Tunti alkoi samalla kierto harjoituksella kuin ekalla kerralla ja huipentui kuljetus harjoitukseen. Olimme tällä kertaa ulkona, lampailla oli siellä pienempi aita ja isompi kenttä sitten missä treenasimme. Kovasti emäntää jännitti miten Tahvo tällä kertaa suhtautuu lampaisiin onko ne vielä vähän arvelluttavia otuksia ja tarvitseeko niitä haukkua. 

No ekat kiekat meni vähän miten meni kun pienessä aidassa tuntui että lampaat ajoi meitä eikä me lampaita. Kohtuudella siitä nyt selvittiin, vaikka poitsu jo vähän meinasi komentaa lampaita -mitäs hönkivät jo takaa... Kuljetus harjoitus kuulostikin jo sille että ei voi seurata kuin hupia kaikille. Lampaat ohjattiin  kentälle ja tarkoitus oli käyttää ne toisessa päässä kenttää ja ohjata takaisin karsinaan. Koira jai opettajallemme ja meidän homma oli koittaa hallita koira ja pari muuttujaa 

Ekan yrittäjän kohdalla alkoi jo tuntua sille että tuleekohan meidän hommasta niin yhtikäs mitään, lammaslauma ja koiran etänä ohjaaminen ei näyttänyt mitenkään simppelille hommalle. Lampaille oli herkku ämpäri kyllä millä niitä pystyi houkuttelmaan ja paimen sauva jolla saattoi koiralle koittaa viittilöidä, se että muistuiko ne mieleen itse tekemisessä olikin eri juttu. 

Noh miten se sitten meni, sanotaanko että hiukan paremmin kuin ois aatellut. 

 Tahvo malttoi hienosti lampaiden perässä, ei höntäillyt ja lampaiden koukattua portille kulkusuunnasta lähti kyllä heti niiden perään. Saimme lampaat toiseenpäähän ja sieltä reippaasti takaisin karsinalle. Mä olin niin ylpeä pikkupöhelöstäni, ehkä meillä on vielä toivoa tämän harrastuksen suhteen. Ainakin emäntä sai mieltä lämmittävän onnistumisen tunteen, Tahvo lähinnä kummasteli mitä se nyt oli tehnyt kun emäntä läärää ihan tohkeissaa ja kaikki kehuu. Niin että tästähän päästään sitten perseilemään huolella seuraavat treenit. Innolla odotamme jo ensi kertaa kun päästään taas porukalla touhuamaan lampaiden pariin. 

Lähitulevaisuuden suunnitelmia on treffailla ja treenailla Hukan kanssa (Hukka-Peikko) jos koittaisi kamerankin ottaa ja muutaman näpsyn komistuksesta. Mette-mummeli tulee kylään päivähoitoon, ihana nähdä mummelia ehkä joku kuva arvon rouvvasta myös. Näyttely reissuahan meillä olisi tiedossa maaliskuun alkuun, vaan saapa nähdä miten kuvio sotkeentuu kun sain viestiä että eräs leidi aloitti juoksut. Eli saapa nähdä lähteekö poikien kaa reissuun, eiköhän pojat kerro 

ps. loppukevennykseksi eilinen episodi kun Sisu meni ja varasti isänän työhaalarin taskusta salmiakki askin -Sisua ei haitannut vaikka ne eivät olleet "Sisuja" -Sisu meni saunaan siitä sitten salmiakit syötyään. (tiedoksi ettei salmiakkeja ollut kovin montaa isännän jäljiltä jäljellä eikä ollut näin ollen vaaraksi Sisulle). 

24. helmi, 2016

0

Uusimmat kommentit

19.03 | 15:03

Hei Ritva! Teet sukututkimusta, vai mitä? Minulla on kysy...

04.08 | 19:25

Onpas komea Vonkale :) huippupoika!

15.11 | 20:29

Rekku on komea & huippupoika! Tulitte hienosti toimeen kehässä j...

16.06 | 15:50

Kiitos Niko