Kuulumisia

Tervehdys...

No nyt se on korkattu meidän lammasneitsyys, poroista vain voimme edelleen haaveilla... 

 Meille avautui mahtava tilaisuus päästä kokeilemaan lammaspaimennusta kun Jyvässeudulle oli ilmaantunut uusi lammastilallinen tarjoamaan tätä mahdollisuutta. Joku vuosi sitten keski-suomesta löytyi yksi tila jonka paimennus kurssit oli kyllä hyvin pitkälle bookattuja vaan muuttipa pois ja toviin löytynytkään moista harraste/kokeilu mahdollisuutta. Nyt lappalais-koira  ihminen otti asiakseen järjestää tilalle myös lappalaiskoiria ja pari ryhmää täyttyi samantein innokkaista ja jokunen joutui jo pettymäänkin, toivottavasti lopuillekin löytyy vielä sopiva aika päästä kokeillemaan.

Itselläni oli vähän ongelmakin kun olisin tietenkin kaikki viisi roudannut paikalle ja katsonut ken niistä luontevimmin hommaan tarttuisi mutta yhden vain sain mukaani. Toisaalta syyhyttäisi edeleen käydä useamman kanssa kokeilemassa mutta täytynee nyt tyytyä treenaamaan sen kanssa jolla aloitettu eli Tahvo onnekas pääsi mukaan. -Tahvolta tietty voisi kysyä oliko se onni. 

Tukkolan lammastilalle säntäsimme maanantai iltana melkoisella sähellyksellä, kepon kanssa ei varmaan ikinä niin ajoissa yritä lähteä etteikö pari ylimääräistä muuttuja mahdu mukaan. No onneksi emme paljoa myöhästyneet ja matkassa oli tiivis tunnelma, kun Tuuli, Eino ja Viljo napattiin kyytiin matkalta. Perillä meitä odotteli koira kamu Ruka isäntineen ja uusi tuttavuus porokoira Jussi emäntänsä kanssa, heidän kanssaan siis pääsimme lampaita pyörittelmään. Harri oli mukana niin koira kuin ihmislapsi vahtina. 

Lampaat olivat juuri niin ihastuttavia kuin mitä niitä olin kerinnyt haarvakseltaan nähdä elämäni aikana, varsinkin "Riitta Väisänen" -jäi elävästi mieleen. Vuohiahan meillä kotitilalla tallusteli lapsuudessani muun karjan kaverina. Niitä ei vaan ole kyllä koskaan tullut kokeiltua paimentaa koirien kanssa, eikä omista koirista kaikki ole niitäkään edes nähneet. Tahvo ei sen enempää vuohia kuin lampaitakaan. Lampaisiin tutustumisen jälkeen tilan emäntä näytti mitä me treenaamme ja vuorotellen pääsimme  koirien kanssa lampaiden sekaan niitä ihmettelemään kaksi eri kertaa.

Ensimmäinen kerta koostui koiran kanssa rauhallisesti lampaitten kiertämisestä, molempiin suuntiin. Lampaiden siis oli tarkoitus mennä edellä sujuvasti ja koiran ohjaajan kanssa nätisti perässä. Tahvon eka kierros suunilleen täytti kriteerit, sillä jätkähän oli ihan että mitä ihmeen olioita ne nuo on ja poika kusisukassa hipsutteli perässä kun emäntä houkutteli lampaiden perään. Kyllähän ne kiinnosti toki niin kuin kaikki hajutkin ja oishan niitä haistellutkin jos ois tohtinut. 

Vuoromme tultua uudelleen oli Tahvo päättänyt rohkaistua ja polleana avasi äänensä että pysyvät mokomat otukset ainakin hajuraon päässä. No siinäpä se sitten menikin kiertäessä lampaita koittaen saada jonkun turpa kiinni. -Kyllä emäntä oli taas ylpeä... -NOT! Mutta eipä siinä jännityksellä odotan ensi maanantaita joko lampaat näyttäis sen verran tutuille tai emäntä keksinyt jonkun varvemman keinon hiljentää haukkuja että kuultaisi ne ohjeetkin mitä tehdä. 

 -tätä täytynee treenata hiukan sillä namitus ei kuulemma passaa palkaksi. Mitens minä pikku Tahvon päähän sen sitten taon että hyvä poika on hiljainen poika ilman hekkuja. Tottunut niin siihen että ruokapalkalla toimitaan näiden kanssa ja positiivisen kautta. 

Ei se kuitenkaan ihan huonosti mennyt:

a) lampaat jäi henkiin niitä ei jahdattu... (eivät näyttäneet muutoinkaan järkyttyneen) 

b) Tahvoakaan ei lampaat syöny eikä se nyt ihan ritoloitakaan niiden takia ottanut... 

c) me saadaan tulla vielä uudestaan 

Sai poika kehujakin jostain muistaakseni lähinnä juuri siitä että se jätti hyvin tilaa lampaiden mennä että asenne ei ollut huono paimennettavia kohtaan,  muutoin paha syväluotaavampaa analyysiä antaa kun ei itse lammaspaimennuksesta juurikaan mitään tiedä. Siellähän pyörittiin ja ihmeteltiin, jatkossa selvinnee onko meidän pöhelöstä millaiseksi osa-aikapaimeneksi vai vaihtaako äippä harrastuskaveria  

Sen verran pitää kehaista että kurssikaverit klaarasivat myös ihan hyvin ensikertalaisiksi ja päästiin suorastaan ihailemaan miten rauhallisesti Eino suhtautui lampaisiin ja meni kuin vanha tekijä, ehkä meillekin voisi tehdä hyvää nähdä muita eläimiä kuin kinkku jääkaapissa 

-Mukavia ulkoilu kelejä on nyt piisannut mitä nyt "vähän" märkää ja loskaa osunut toisinaan mutta on se jo keväistäkin kun tintit laulaa tityytä ja mielessä pyörinyt pesänrakennus hommat -koirille lähinnä. Nyt on punottu juonia niin Taigan pään menoksi kuin Ukonkin mutta niistä sitten tuonnenpana lisää jos kaikki menee hyvin. Aurinkoisia päiviä toivotellen Ukkolapikaat! 

Yleiskuva