Kuulumisia

Tösös,

Oiskos se taas matkakertomuksen tynkää... Ryhmä rämä matkasi jälleen Tartoon -perinnettä jo pukkaa! Tälläkertaa kaikilla oli passit mukana eikä hukattu koirienkaan, hotellikin oli varattu oikealle päivälle ja muutakaan kummepaa häslinkiä ei sattunut jos ei nyt unohtunutta näyttely jakkua lasketa. -ollaankohan me opittu jotain 

 -no välillä näinkin seuraavaksi kun lähetään messariin unohtuu varmaan koira kotiin...

Perjantai aamuyöllä matkatessa hatunnosto meidän kuskille ja reippaalle ikkunan puhdistaja Villelle! Emännät veti unia kun läpi lumimyräkän -loskaisen jäätävän selaisen matkattiin kohti laivaa, aurat ei liioin oleet kerinnyt tienpäälle ja pyyhkijät oli tumput hetkessä. Helsingin päässä olikin sitten jo kotoisan harmaan vesisateista ja sitähän piisasi vielä rajan takanakin. "Aamu virkkuina oltiin paikalla hyvissä ajoin ja lenkkeilimme kylille katselemaan maisemia ja piipahtamaan vähän kaupoillakin.

Takaisin tullessa idea kävellä ei näyttänytkään niin hyvälle vesisateen vihmoessa ja huomatessa että koirat näyttää kummasti vaihtaneen väriä. No eihän siinä muuta mutta ensin mietittiin sitä sotkua kun ne saadaan takaisin hotelli huoneeseen ja sitten revittiin vähän omia hiuksia  kun todettiin että hitsinpimpula suihkussa ei ollutkaan käsisuihkua 

No pikkasen oli haastava suoritus olla "hukuttamatta" koiraa ja pestä vain tassut yläsuihkulla, ei siinä Saagan sai pestä kokonaan 

 -Siinähän se loppu ilta menikin mukavasti kuivaillessa ja harjaillen.

Lauantaina kehät eivät olleet kovin aikaisin joten rauhallinen aamu ja ahtautumista näyttelypäikän tiiviiseen tunnelmaan. Tilaahan tuolla ei kyllä ole yhtään senttiä liikaa ja pienellä organisoinnilla sitä ois kyllä järjestynyt jos ois voinu vähän käyttää omaa kädenjälkeä ammatillisella osaamisella. Tuomarina oli Ineke Zwaartman-Pinster Hollannista ja mukavan oloinen tätsykkä käsitteli koiria kivasti ja tuntui tykkäävän lapikkaista -ainakin meidän arvosteluista päätellen 

Kehissä Peikonpoikaset Tahvo ja Helinä, mamma Saaga ja Saagan Sulo veli. Pennut olivat ihastuttavia kuulemma kunniapalkinnot molemmille ja Tahvolle ROP kun oli vahvempi. Saaga valio narttujen 2. ansaitusti, Ruusalle meillä mitään jakoja pärjätä,  paras narttu kehissä vielä kaunis S. Caarna pyyhkäisi ohi joten sijoitus 3. Noin kovassa seurassa siihen sai olla todella tyytyväinen. Sulolla oli hakusessa vika serti Virosta ja niin lähelle pääsi kuin 2. Taakse jäi upeita monen maan valioita ja voittajia. Kotiin viemisiksi Vara- Cacib -no seuraavalla kerralla sitten. Voittaja oli Saraharjun upea uros ollen ROP ja vielä ryhmä 3. -Huippu hienoa! 

Tahvon kanssa piipahdettiin ryhmässä myös, siinä odotellessa käytiin ostamassa vähän saunanlauteita. Aika turha reissu oli kehään tuomaria ei kiinostanut juuri vilkaistakaan lapikasta -viereistä Sammaria kyllä katseli sillä silmällä että voitti kehän 

 -no ei yllättänyt, mutta tulipahan kokemusta edes. Iltaa siitä sitten viettelemään leppoisasti huilaillen vähän herkkuja nauttien. -tällä kertaa ei menty sotkemaan koiria! 

Sunnuntain kehiin ei tressiä pukannut, tiedettiin Leila Kärkäs tarkaksi tuomariksi ja suvereenit voittaja ehdokkaat oli tiedossa. Kärki vaihtui uroksissa onnea Haltille ja Reinolle, narttujen kärki aikas samaa kauraa... Helinälle ei kunniapalkintoa herunut mutta Tahvo kelpasi ollen ROP jälleen. Saaga valioiden 2. jälleen Sulo avoimien 2. -erinomaista jengia jokatapauksessa 

 Mukavinta oli että kehän reunalla oli iloinen tunnelma kisaajien kesken ja mukava koirahöpöttely täytti ilman. Kisaajia oli peräti 15 suomenlapinkoiraa mikä on enempi jopa kuin muutamissa kotimaisissa kehissä 

  Kotimatkakin soljui mukavasti aurinkoisessa säässä, vähän shoppailua ja yötämyöden kotiin, ei niin paha ajo kelikään ollut suomessa.  Aamulla laumalla alkoikin leikit hyvissä ajoin ja vapaa päivä tuli tarpeeseen. 

Ukko-poika oli liisattu hoitoon ja ilmeisesti ainakin yksi onnellinen ihminen on nauttinut täysin siemauksin saadessaan koiramaisen viikonlopun. Kiitos sinne Ukon hoidosta. Meidän vakkari kotivahdeille iso kiitos ja myös siitä että Helinää sai lainata matkaan, ikävä kun taisi ihmisille iskeä. Matkaa varjosti eläinlääkäri reissu ennen lähtöä kun Sisu pöhelö taas onnistunut saamaan kalleuksiensa iholle vauriota. Voisi oppia makoilemaan muutenkin kuin haarat levällään pakkasilla 

Iloisia kuulumisia sain sen sijaan Nalan palvelusväeltä, typykkä oli esiintynyt ja esitetty hienosti messukeskuksen pentunäyttelyssä Helsingissä ja saanut kivat arvostelut. -Ylpeä kasvistäti lähettää terkkuja ja onnea! Me jännätään miten käy meidän karvan kasvatus urakan ja miten kakrut pärjää ekassa virallisessa vaatimattomasti voittaja näyttelyissä... 

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille, kuulumisiin jälleen!  

Yleiskuva