Kuulumisia

Nonnii asiaan viimein...

Pitkä viikko ollut emännän pää ei ole ollut samaa mieltä kirjoittamisesta, mutta jospa se tästä nyt... ainakaan ei mikään pahempi tauti ole iskenyt vaikka päänsärkyä piisannutkin.

Niin sitähän oltiin ihan ulukomailla kuten täällä pruukattu sanoa 

 Kirsi ja Heidi huoli mukaansa yhden oudon lampaan eiku siis pörrön ja suuntima oli Latviaan serti kehiin. Saagahan se oli selkee matkakumppani, kun muilla ei karvoista tietoakaan ja valiotakin jo osa ovat. Vapaat onneksi hoitui ja matkavalmistelut käyntiin. Hyvä palvelu Laukaasta kyytiin ja eikun menoksi.

Pakkauduimme valkoiseen Salamaan, pakettiautoon ja naapurin mummot oli ihmeissään... yksi emäntä kun puutui vaikka kamat ja koirat autoon laitettiinkin. Kirsi töistä hakemaan ja matkaan ja kohti satamaa, meillä olikin ruhtinaallisesti aikaa -NOT! Aikataulu oli vedetty tiukille, työvuorojen ja toiveen etä kerkeisimme vähän nukkuakin ajatuksen kanssa. No Kirsi painoi parasta eli kaasupoljinta ja no ei tässä ollutkaan virkavallalle mitään kerrottavaa, jälkipolville korkeintaan -kohti satamaa ja mehän kerittiin laivaan. Matkalla kerkesimme jopa pysähtyä veskiin ja nappamaan kyytiin vielä yhden karvaisen matkustajan Cindyn. Mukanahan meillä oli 4 labradorinnoutajaa, Saaga-pörrö ja siis vielä cairinterrieri Cindy,  kyytiin otettuna matkalta.  Vaihdossa jäi säkillinen "ongelma raatoja" liikennevaloista heitettynä taajamakylttiin. -joo älkää kysykö "anteeksi mitä" :D -toimiva tapa hävittää ylimääräistä riistaa...

No voin sanoa että jo ensitapaamisen jälkeen jo totesin että meillähän oli matkassa hulvaton porukka. Vähän liiankin kun pitkästä ilosta voi tulla kuhmupäähän... Matka soljui mukavasti läpi viron ja iltapalaa nappaistiin naamaan "jossain" pikku paikka ja grillikioski, kohtuu iso sellainen kyllä ja huisin komeet jouluvalot 

 -no saattoi ne kuulua rekvisiittaan muutenkin pimeällä, 24h kun oli auki... no vatsat pallona kohti Valgaa jossa hups keikka olimmekin jollain marketin nurkalla kadulla jossa olikin kyltti Latvia. Eli voisin todeta ettei kummoisia raja muodollisuuksia. Kyseessä on rajakaupunki joka elää kaksoiselämää... Viroa toinen puoli, Latviaa toinen puoli. Reitti valintaan sattui mukavasti "nimettömiä teitä" -google osasi niille numeronkin kyllä  kertoa mutta semmoista perus syrjäkylää... jossa sai väistellä niin sikoja kuin kauriitakin... edellämainitut eivät meinanneet edes tietä antaa, tööttäillä joutui että tikkujalat sipsutti tien sivuun. Käpylehmät oli aika kuvaava ilmaisu 

Hotelli löytyi suht helposti maaseudun reunamilta,  kaksikerrosinen kaunis talo puistoineen, henkilökunta odotti meitä silmät ristissä ja pian saimme porukan isoon tilavaan huoneeseen ja päät tyynyyn. Varattuhan tämä oli jo ennakkoon.  Aamupalan aika oli yöllä jo sovittu ja se tarjoiltiin meille hienosti pöytään ja molempina päivinä vähän eri sapuskat toki. Hotelli oli muutenkin todella rauhallinen ja ysätävällinen palvelu, hinta laatusuhde oli  kohdillaan Karnamuiza:ssa oltiin.

Ensimmäinen näyttelypäivä valkeni kauniina ja säntäsimme kehiin joista ei odotuksia liiemmin ollut johtuen tuomari valinnoista. Urheiluhallissa oli tiivis tunnelma Valmierassa oltiin. Saagalle se oli vaihtunut jo matkalla ja tiedossa oli ettei ainakaan suopeampaan suuntaan. Labukoiden venäläistuomari palkitsi vain venäläisiä jopa ontuva parempi kuin muun maalainen. Tanya Ahlman-Stocmarilta EH oli voitto, meidän toinen blonsi siltä napannut H:n ja T:n kun ei näytä lapikkalle -no ei näyttänyt Saagakaan

 -arvostelussa oli jotain puuttuvista naama lihaksista... -minä ja minun englannin käännös...

Kukaan seurueesta ei siis saanut mitään mainittavaa ja läksimme syömään ja vähän ajelemaan, katselemaan mille ympärillä näytti. Meidän hotellikin oli käytännössä ihan kaupungissa se vain alkoi siitä heti hotelelin jälkeen. Idyllistä maaseutua ja ihan mukavan näköistä kaupunkia. Näytti erilaiselle kuin virossa ja suomessakin mutta en osaa sitä eroa kertoa mikä se ero oli. 

Sunnuntai päivään läksimme kovin odotuksin ja osaksihan ne täyttyikin Cindylle serti ja valioitui ties miksi... ONNEA! - ja mikä parasta Saagalle se serti. Labradortit hivoittelivat ihan kärkeä, mutta niin kävi paska mäihä että tyhjin käsin kotiin. Helppohan se minun on kehua ainut kun oli lapikas, vaikka ei se kyllä edellisenäkään päivänä auttanut 

 Ryhmiä mietittiin mutta laivan lähtöaika painoi päälle silmäillessä aikataulua. Kovin oli monta ryhmää ja pieni mahdollisuus keritä jos ois paikkoja aikaisempaan laivaan. No mitäpä sitä meidän tuurilla voisi odottaa, sinne jäätiin rannalle aikaisemmasta laivasta ja niin myös parkki alueesta. Ei tullut eestinpoika auttamaan meitä toimimattoman parkkilipun kanssa mutta pienellä kiroilulla puhelimeen portti aukeni kummiskin. 

Kotimatkalla koukattiin Cindy kotiin ja kiiteltiin kuivaa ajokeliä, matka taittui ja aamuyöllä olin minäkin kotona. Heidi sai vielä paahtaa tovin ennen kotinurkkia... Onneksi oli vapaa päivä ja sai köllötellä rauhassa, Kirsille hatunnosto kun töihin riipaisi. Hulvaton jos sattumuksienkin täyteinen oli reissu, kiitos siitä Kirsi ja Heidi! Valio hakemus lähti ja jospa sieltä posti pian ruusuketta toisi diblomilla. Tästä sitä on hyvä jatkaa kohti uusia seikkailuita... -matka onkin jo varattu!

Yleiskuva