Kuulumisia

Hei kaikille,

Sadeviikko meni ja nettikin näyttäis taas toimivan joten jo kaipailtuja kuulumisia täältä. Meillähän oli the wiikonloppu se odotettu hetki kun sain Peikot kylään meille 

 -meinasi vain tulla myös the end viikonloppu 

 että samalla mahtavan ihana ja ihan kamala. Meillä oli kuitenkin jokseenkin uskomaton onni matkassa että kolme sankaria ovat vielä  hengissä. Kiitos Helena Heinolle meidän Tahvon hengen pelastuksesta! -en tiedä miten osaisin kyllin kiitollisuuteni siitä osoittaa. Kasvillisuus oppia tuli kertalaakista kantapään kautta enkä voi olla ajattelematta että ois pitänyt tietää! 

-tuo viimeinen kuva on palanen juurta joka oli Tahvolla jo suussa ja sen syöminen ois ollu aika varma kuolema... -kun yhden juuren syöminen tappaisi jo täysikokoisen naudankin 

No oikeasti en halua kerrata yön kauhuja ne varmasti pyörii päässä vielä uniinkin ja helpotuksen jälkeen että koirat ok sen tajuaminen miten vaarallinen tilanne todella oli on sekava tunne eikä voi muuta tehdä kuin kiittää sitä onnea mikä oli matkassa, meidän ihanalle  tapaamis viikonloppulle olisi voinut tulla hirvittävä loppu. -ottakaapa opiksi kaikki ja lukaskaa tuosta kasvista! -ja kysäiskää toki tarkemmin jos kiinnostaa...

Niin jos keskityttäisiin niihin iloisempiin asioihin, meidän peikko jengi oli koossa yhtä lukuunottamatta ja paremmalla ajalla näemme varmasti Saanaakin

 peikkojen lisäksi saimme vieraaksi Mörrin, Saagan veljen -olipa ihana nähdä komiaa poikaa -pian uudestaan koko L-pentueella -joohan! 

Eka peikon saavuttua oli konsertti melkoinen -osaavat nämä joo haukkuakin -kuultiin ennen kuulovauriota 

Vähän näytti jo nihkeälle kun Helinä ja Nala vaan kiljuivat toisilleen, mutta alku kankeuden ja muun lauman saapuessa koko jengi olikin jo touhukkaana tutustumassa toisiinsa uudestaan ja leikkimässä.

Mamma koiruus oli vähän sitä mieltä että kakrut pitää laittaa ruotuun mitäs tänne änkeävät takaisin ja Sisu taas näytti mallia miten lotrataan järvessä. Hyviä touhu pareja löytyi ja no osa keskittyi livahtamiseen omille teilleen, toiset enempi telmimiseen.

Hauskin jälleen näkemisen ihmetys oli että musta merkkari jengi oli hyvin samiksia, vähän eri karvan pituuksilla vain  ja niin ne kaksi riista poikaa -mistäs pentueestä ne olivat tupsahtaneet, poijaat olivat selkeästi jo paljon isompi kokoisia ja aikuisemman näköisiä 

 -no kyllä ne vaan samoja kakaroita edelleen olivat! Erittäin iloinen asia oli myös se ettei Niila pojan sokeutta huomannut oikeastaan mitenkään. Siellä se iloisena leikki ja touhusi samalla lailla kuin muutkin. 

Ranta päivään kuului pientä piknikkiä makkaranpaistoa ja muurikka lettuja joista iso kiitos äidilleni lastan varteen! Yökylään jääneiden kanssa kävimme tutustumassa illemmalla meidän paikalliseen nähtävyyteen Hitonhautaan, paikkaan josta Hitto-Peikko on nimensä saanut. Ilmeisesti oli näkemisen arvoinen -Nipsullekin 

 Iltaa oli tarkoitus vietellä hyvillä mielin mutta itku pitkästä ilosta vai miten se meni... No joka tapauksessa onnea oli nähdä kaikki ja heidän ihanat ihmiset,toivottavasti kaikille jäi tunne että oli sen arvoista, minulle merkitsi tosi paljon että sain tavata ja lällytellä rakkaita 

 -Kiitos teille kaikille!!!

1. syys, 2014

0

Helena 02.09.2014 20:07

Kiitos teille, kun mahdollistitte tapaamisen ja missä oli noin hyvät tilat juosta ja telmiä <3 Mukavaa oli episodista huolimatta!

Minna 03.09.2014 16:59

<3

Uusimmat kommentit

19.03 | 15:03

Hei Ritva! Teet sukututkimusta, vai mitä? Minulla on kysy...

04.08 | 19:25

Onpas komea Vonkale :) huippupoika!

15.11 | 20:29

Rekku on komea & huippupoika! Tulitte hienosti toimeen kehässä j...

16.06 | 15:50

Kiitos Niko